SLIDER

ÄITIÄ VÄSYTTÄÄ - SAAKO SEN SANOA ÄÄNEEN

...kyllä! Mun mielestä äidit on siinä missä vaikka isätkin todella oikeutettuja sanomaan sen ääneen, että joskus (tai aika usein) väsyttää. Eikä siihen ole kellään sanomista, että ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Kyllähän sitä jo raskausaikana valmistautuu siihen, että seuraavat kuukauden tai vuodet tulevat valvottamaan. Ei sitä silti varmaan koskaan ole täysin valmis siihen, että yöt toistensa perään menevät tiuhaan tahtiin heräillen, vauvaa rauhoitellen ja "koiranunta" nukkuen. Ihminen tarvitsee unta ja siksi uskallan väittää, ettei meistä kenestäkään ole joka yö valvomaan.

Oon itse aina ollut todella tarkka yöunistani. Siinä missä Mikko voi lähteä vaikka maratonille neljän tunnin yöunien jälkeen, en itse meinaa jaksaa nousta uuteen työpäivään ellen ole nukkunut kahdeksan tunnin yöunia. Sen lisäksi, etten oo aiemmin joustanut yöunistani ja unen laadusta, nukuin ennen myös usein työpäivän päätteeksi päiväunet. Mun työ on kuitenkin jatkuvassa hälinässä työskentelyä, joten pienet power napit oli aina päivän päätteeksi paikallaan.

Mea nukkui ensimmäiset puolitoista kuukautta todella hyvin yönsä. Kun häntä piti vielä alussa syöttää kolmen tunnin välein, sai pikkuprinsessaa ihan herätellä öisin syömään. Kun saatiin lupa pidentää öiden syömisväliä, niin Mea saattoi hyvinkin nukkua 6-7 tuntia ennen ensimmäistä heräämistään. Päiväunista hän ei tuolloin kyllä juurikaan välittänyt. Sitten tapahtui... jotain? Ja siitä lähtien Mea alkoi heräillä tunnin tai kahden välein joka yö. Toki oma osuutensa oli mahavaivoilla ja muilla kaiken maailman vaiheilla, mutta usein Mea heräsi "muuten vaan" ja hetken päästä keksikin, että kun tässä nyt kerta hereillä ollaan niin voisinpa vaikka syödäkkin. Enkä muuten nuku, ennenkun syön - jos jatkan unia sittenkään. Ennen Mea siis heräsi, söi ja nukahti. Mutta pitkään meni niin, että heräsi, söi ja eipä nukahtanutkaan vaan sain tehdä ihan täyden työn, jotta sain tytön jatkamaan uniaan. Ja kun niin lopulta kävi, niin mulla kesti hetki saada taas unta ja juuri kun kerkesin ehkä päästä jonkunlaiseen uneen niin Mea ilmoitti jälleen olevansa hereillä - ja sama karuselli pyöri jälleen. Välilllä saatiin tuo univäli pitenemään kolmeen tuntiin. Milloin auttoi omassa sängyssä nukkuminen, milloin viereen ottaminen, milloin mahallaan nukuttaminen, milloin kyljellään nukuttaminen. Mikään ei kuitenkaan tuonut pysyvää helpostusta ja tätä unirallia kesti noin neljä kuukautta kunnes nyt Mea vihdoin nukkuu välillä myös neljä tai jopa viisi tuntia ennen ensimmäistä heräämistään ja jos oikein tuuri käy niin nukahtaa uudelleen tutilla ilman syöttämistä. Välillä kiinteiden syöminen myös sekottaa pakkaa ja heräillään useammin, mutta pikkuhiljaa näen valoa tunnelin päässä! Viime yönä Mea nukkui jopa aamuneljään yhdellä syötöllä omassa pinnasängyssään! Ja nyt varmaan kun sanon ja hehkutan tän kaiken ääneen, niin ensi yö valvotaan kokonaan... Äiti-ihmiset, ootteko huomanneet saman, että liikaa ei kannata hehkuttaa tai menee koko korttitalo nurin? :D

Tässä on siis saanut nukkumista rakastavana ihmisenä opetella aika lailla sietämään väsymystä. Alussa hormonit auttoi jaksamaan, mutta nyt täytyy vaan jaksaa niin sanotusti omin voimin. Paljon helpottaa se, että saan aika usein tankata huonon yön jälkeen tunnin pari unta varastoon, kun Mikko heräilee Mean kanssa aamutoimiin. Parhaiten auttaa jaksamaan myös ajatus siitä, että tässä maailmassa ei voisi olla mitään parempaa syytä jatkuviin yöheräilyihin kun tuo pieni rakas prinsessa 


Haluan kuitenkin lopuksi painottaa, että rakkaat äitikollegat: sanokaa se ääneen, se helpottaa. Kukaan ei myöskään osaa tarjota meille apuaan, jos me jäädään tuppisuiksi ja yritetään vaan jaksaa vaikka väsyttää. Mekin ollaan loppujen lopuksi vain ihmisiä ja kaikkia saa joskus väsyttää. Se että sua väsyttää, ei tee susta huonoa äitiä. Se että pyydät jonkun vaikka omien päiväunien ajaksi pitämään seuraa lapsellesi, ei tuu susta huonoa äitiä. Päinvastoin: se osoittaa sen, että välität. Haluat tankata unta, että jaksat taas paremmin touhuta oman lapsesi/lapsiesi kanssa. Kukaan ei oleta, että jaksat maailman tappiin asti, koska olet äiti. Muistathan myös oman hyvinvointisi sillä sun hyvinvointi on osa lapsesi hyvinvointia. Koko perheen hyvinvointia. 

Enni

2 kommenttia

  1. Oon samaa mieltä, kun äiti voi hyvin niin koko perhe voi hyvin! Vaikka meillä Kaapo on jo pidemmän aikaa nukkunut illasta aamuun heräämättä niin väliin on mahtunut myös niitä öitä kun tuttia on joutunut nostamaan 10min välein tai korkeintaan tunnin välein koko yön ajan. Kyllä se väsyttää ja pidemmän päälle vielä enemmän! Mutta ääneen sanominen auttaa aina:) tsemppiä teille ja toivotaan että pian helpottaa ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vain on! :) oih, Mea ei ole nukkunut kertaakaan koko yötä ja on tosiaan jo puolivuotias, heh. Mutta kaikki aikanaan, oon onnellinen jo 4h unipätkästä, luksusta!
      Kiitos paljon Roosa ❤️

      Poista

© Mustavalkoisen värikästä • Theme by Maira G.