SLIDER

VIHDOIN (melkein) VALMIS

perjantai 15. joulukuuta 2017

(julkaistu 30.11.2017)
Meillä oli kodin laittamisen suhteen melko tehokas viikonloppu! Täällä todellakin mennään nurkka nurkalta ja huone huoneelta eli paljon on vielä tehtävää, mutta tulee kyllä aina hyvä mieli kun asiat edes jollain lailla etenee. Viikonloppuna saatiin muun muassa kasattua monta uutta huonekalua, asennettua makuuhuoneen kattovalaisin, vaihdettua kukille multaa ja ruukkuja, sekä laitettua pari taulua ja hyllyä paikoilleen. Kaiken kruunasi se, että työhuoneesta alkaa kaiken rojukasan keskeltä paljastua pikkuhiljaa HUONE. Työhuone ei todellakaan ole vielä minkäänlaisessa kuvauskunnossa, mutta nyt siellä sentään mahtuu liikkumaan ja työpöytä on tuoleineen omalla paikallaan. Nyt tarvii vain tehdä muutamat shoppailut (huom: ihan pakko) ja kantaa turhat tavarat pois jaloista varastoon. Lastenhuoneesta en sano sitten tähän sanaakaan, tulee vaan paha mieli! :D kyllä se siitä...
Nyt kuitenkin pari kuvaa meidän MELKEIN valmiista makuuhuoneesta. Vielä kun saadaan parit taulut seinälle, verhot ikkunaan ja kattolistat kattoon, niin makkari on VALMIS. Toki se tulee sitten hieman vielä muuttumaan kunhan Mea joskus siirtyy omaan huoneeseen ja pinnasänky poistuu meidän huoneesta. Tosin tuo pinnasänky on tähän mennessä ollut vain "koristeena" sillä tyttö nukkuu meidän vieressä. Tarkoitus ois kuitenkin opetella tuo pinniksessä nukkuminen ennen kun Mea täyttää puoli vuotta. Lienee kovempi paikka mulle kun Mepsulle?

Tässä nyt kuitenkin pari kuvaa meidän makuuhuoneesta jonne lopulta vakiintuivat pääväreinä vaaleanpunainen/roosa ja harmaa. Kattovalaisin saatiin tosiaan paikoilleen eilen ja se on Ikeasta! (älkää välittäkö roikkuvista johdoista: työn alla, kuten kattolistatkin....)

lightpink bedroom, makuuhuone, vaaleanpunainen makuuhuone, bedroom, Jotex, IKEA
lightpink bedroom, makuuhuone, vaaleanpunainen makuuhuone, bedroom, Jotex, IKEA

Ai miten sain miehen suostumaan vaaleanpunaiseen? Vastaus: ostamalla vaaleanpunaista ja laittamalla sitä makkariin! :D Eihän tuo onneksi ole kovin vastaan pistänyt, kunhan kaikki ei ole vaaleanpunaista... Noihin lakanoihin sain kyllä hetken ympäripuhua, mutta ehkä sain nuo koska joskus lakanat täytyy myös vaihtaa, haha! Haluaisin kyllä vaaleanpunaisen ohuen verhon, mutta luulenpa, että siinä tulee jo raja vastaan. Yhteistuumin päädytään varmaan ihan perus valkoiseen!
Millaisia sävyjä ja värejä teidän makuuhuoneesta löytyy ja onko meillä sun silmään jo liikaa vaaleanpunaista?
Kivaa uutta viikkoa just sulle ❤
Enni 

Instagram & Snapchat: enniheidi
Facebook: KLIK!

VIHDOIN: SYNNYTYSKERTOMUS

(julkaistu 25.10.2017)
Imukuppiulosautto. Jo pelkästään tämän lukeminen näin 3 kuukautta synnytyksestä, saa mulle edelleen kyyneleet silmiin. Siksi tämän synnytyskertomuksen kirjoittaminen on kestänyt näin kauan. Mutta, tässä se nyt tulee. Kellonajat ovat suuntaa antavia, sillä en pysty mitenkään muistamaan niitä tarkalleen. 
Perjantaina 28.7.2017 klo. 11.30 mulle oli varattu aika yliaikaiskontrolliin, sillä raskaus oli mennyt jo kymmenen päivää yli lasketunajan. Oli melko varmaa, että tuolla käynnillä synnytys myös käynnistetään. Edellisenä iltana kirosin, että tähän tämä nyt sitten meni, sillä olin kovasti toivonut, että synnytys käynnistyisi itsekseen. Olin kuullut, että käynnistetty synnytys on usein kivuliaampi. Perjantaiaamuna heräsin jotenkin omituiseen oloon. Oli vessahätä, muttei sitten ollutkaan ja mahaakin vähän nipisteli. Kello oli noin kuusi kun päätin nousta ja mennä vessaan. Verta. Säikähdin sillä mulla ei kuitenkaan ollut vielä mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta enkä oikein tiennyt onko kirkas veri normaalia vai ei. Soitin synnärille ja sanoivat, että synnytys on varmaan pikkuhiljaa alkamassa ja veri on ihan normaalia. Totesin, ettei mulla kuitenkaan ole vielä kun pieniä nippailuja vatsalla, en todellakaan kokenut että mua olisi millään lailla supistellut. Mua neuvottiin odottamaan kontrolliaikaan, jos mitään muutoksia ei ennen sitä tapahdu. Hetken ajan mietin, että menen takaisin nukkumaan mutta sitten PAM, kaikki alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta: polttavat, lattian rajaan kyyryyn vetävät supistukset. Kello oli hieman yli puoli seitsemän kun herättelin Mikkoa ja sanoin, että synnytys taitaa nyt hiljalleen käynnistyä. Aloin kellottamaan supistuksia ja kaivoin samalla jumppapallon ja kauratyynyn esille. Supistukset kuitenkin muuttuivat nopeasti niin kipeiksi, etten voinut tehdä muuta kun roikkua kyykyssä pöydän reunasta, hiiteen kaikki jumppapallot ja ajatukset lämpimästä suihkusta! Mikko teki mulle aamupalaa, mutten oikein saanut sitä syötyä sillä supistukset tulivat jo kahden minuutin välein enkä kerennyt kuin huokaista ennen seuraavaa aaltoa. Soitin synnärille joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä ja mitään kysymättä totesin, että nyt me kyllä tullaan. Mua neuvottiin tulemaan suoraan synnytyssaliin ja oltiinkin sitten jo joskus yhdeksän ja kymmenen välillä sairaalassa. Automatka ja matka sairaalan ovilta kolmanteen kerrokseen olivat kamalia. Mikon viedessä autoa parkkihalliin mun kanssa samaan hissiin sattui äiti ja n. 4 -vuotias poika joka silmät suurina katsoi kun nojasin hissin kaiteeseen mahaani pidellen ja puuskuttaen. Olisin halunnut päästää muutaman kirosanan, mutta pidin suuni supussa jottei tämä pikkupoika traumatisoituisi sen enempää! :D
Heti synnytyssalien käytävälle päästyäni mua vastaan tullut kätilö totesi, että olen ilmeisesti tulossa synnyttämään. Voi kyllä, niin olen, antakaa jotain lääkettä! Hän vei mut vaihtamaan vaatteita ja sen jälkeen tutki tilanteen: jo 5cm auki. Mikkokin oli jo ennättänyt paikalle ja yhdessä iloittiin, että eteneepäs tämä synnytys vauhdilla näin ensikertalaiseksi ja sitä sanoi kätilökin. Sain epiduraalin (taivas!) ja mua alettiin tutkia enemmän. Pikkuhiljaa hyytyi hymy niin multa kuin kätilöltäkin: vauva ei ole laskeutunut odotetulla tavalla synnytyskanavaan. Mulle aletaan heti puhua mahdollisesta sektiosta, sillä ponnistaa en saisi, ellei vauva laskeudu enempää. Koska vauva voi kuitenkin hyvin ja sydänäänet pysyivät tasaisina, voitiin kuulemma odotella jos supistukset toisivat vauvaa alemmas. En kuitenkaan saanut syödä tai juoda mitään siltä varalta, että jouduttaisiin siirtymään leikkaussaliin. Olo alkoi kipujen keskellä olla aika heikko, sillä se aamupalakin oli jäänyt melko niukaksi...

Tästä alkoi pitkä odottelu. Epiduraali lievitti supistuskipuja mutta sitä jouduttiin lisäämään jo melko pian. Tuijotin kokoajan näyttöä, jossa näkyi muiden huoneiden synnyttäjien supistuskäyrät. Vitsailtiin Mikon kanssa, että me johdetaan kun supistuskäyrä näytti meille kovimpia supistuksia. Tässä vaiheessa vielä nauratti. Nauru alkoi kuitenkin pikkuhiljaa hiipua, kun yksi toisensa jälkeen käyrät hävisivät näytöltä ja vauvat syntyivät meidän junnatessa vaan paikoillaan, vaikka supistuksia tuli. Kätilö kävi tiheään tahtiin tarkistamassa vauvan tilannetta ja joka kerralla saatiin vaan kuulla, että laskeutumista ei ole tapahtunut riittävästi ja edelleen odotellaan. Aloin jo melkein toivoa sektiota, vaikka raskausaikana pahin pelkoni oli joutua yllättäen sektioon. Mitään päätöksiä ei kuitenkaan tehty vaan odoteltiin ja odoteltiin. Puoli yhden aikaan synnytystä ja laskeutumista yritettiin nopeuttaa kalvojen puhkaisulla. Lapsivesi oli vihreää, eli vauvalla oli jonkinlainen stressitila. Silti sydänäänet pysyivät hyvinä ja jatkettiin odottelua.


Kello oli jotain kolmen ja neljän väliltä kun mun todettiin olevan täydet 10cm auki. Mulle alkoi tosissaan tulla se kuuluisa ponnistamistarve! Kätilöt katsoivat tilannetta ja totesivat, ettei vauva ole lähellekkään niin alhaalla, että voisin ponnistaa. Mulle annettiin lisää epiduraalia ja hengitin ilokaasua, vaikkei siitä mitään apua juuri ollutkaan. Aloin pikkuhiljaa vaipua epätoivoon, sillä tuntui, ettei tämä lapsi laskeudu saatika synny koskaan. Turhautti todenteolla, että kohdunsuu oli täysin auki ja kaikki vauvan laskeutumista lukuun ottamatta valmista ponnistamiseen, mutta en saanut tehdä niin. Ponnistustarpeen lisäksi aloin tuntea myös supistuskipujen lisäksi ponnistustarpeesta johtuvaa kipua ja painetta - ja se sattui! Silti vauvan sydänäänten ollessa hyvät, me vaan odoteltiin. Sain epiduraalin lisäksi spinaalipuudutuksen enkä hetkeen tuntenut edes jalkojani. Sitä autuutta kesti noin tunnin, kunnes vaikutus loppuu ja kivut palasivat. Tilanne tarkistettiin eikä vauva ollut juurikaan tullut alaspäin. Lisää epiduraalia. Tästä eteenpäin vain odoteltiin ja lisättiin lääkitystä. Syödä tai juoda en edelleenkään saanut. Jossain vaiheessa kiertävä lääkäri tuli tarkistamaan tilannetta ja totesi, että kaiken lisäksi vauva on avosuutarjonnassa, eli syntymässä kasvot ylöspäin. "Se voi yleensä tehdä ponnistusvaiheesta hieman kivuliaampaa". Okei, kiitos infosta, sehän tästä vielä puuttuikin. 
Kello läheni puolta 11 kun jokin aika sitten yövuoroon saapunut kätilö päätti, että nyt yritetään ponnistaa ja toivotaan, että vauva ponnistamisen seurauksena alkaa nopeammin laskeutua. Edelleen puhuttiin, että täytyy varautua mahdolliseen sektioon. Kätilö lupasi, että jollain lailla lapsi tulee syntymään vielä tämän vuorokauden puolella. Noin tunnin ponnisteltuani lääkäri tuli paikalle ja kuulin mainittavan sanan imukuppi. EI. Se oli se toinen juttu mitä olin pelännyt! Mulle kerrottiin, että lapsi yritetään saada vielä syntymään alateitse imukupin avustamana. Lääkäri myös sanoi, että imukuppia voidaan kokeilla max. 20 minuuttia ja sen jälkeen siirrytään leikkaussaliin, sillä vauva ei varmasti jaksaisi sen pidempään. Kätilö totesi, että sektiosänky on odottamassa oven ulkopuolella. Yhtä äkkiä huoneeseen pamahti paikalla olleen kätilön ja lääkärin lisäksi lastenlääkäri kolme kätilöä lisää. Nyt oli ilmeisesti tosi kyseessä. Mielessäni päätin että tämä lapsi hitto soikoon tämän pitkän päivän päätteeksi syntyy alateitse ja sillä sipuli. Klo. 23:55 sain vihdoin ponnistettua tuon pienen sitkeän sissin tähän maailmaan. Hetken aikaa olin aivan jossain muussa maailmassa, väsytti niin paljon. Kuulin kätilöiden puhuvan veltosta lapsesta ja napanuorasta kaulan ympärillä. Aloin mennä paniikkiin ja kysellä miksei vauva itke, miksi en saa sitä syliini? Sitten mulle sanottiin, ettei vauva lähde oikein nyt hengittämään ja kätilöt lähtivät kohti ovea viemään vauvaa pois. Juuri kun he sulkivat ovea perässään, kuulin onneksi pienen rääkäisyn. Mikko lähti perään katsomaan, mitä tapahtuu. Mua alettiin parsia pikkuhiljaa kasaan. Olin revennyt todella pahasti ja menettänyt 1,4 litraa verta. Kätilö sai lääkärin ommellessa taputella mua koko ajan kasvoille, että pysyin hereillä. Ehkä n. puolen tunnin päästä mulle tultiin kertomaan, että isä pitää hyvin itse hengittävää lasta kädestä kiinni ja pian he pääsevät mun luokse. Siinä kohtaa vierähti kyllä iso kivi sydämeltä. Jonkin ajan kuluttua Mikko tuli Mea sylissään takaisin synnytyssaliin ja sain Mean vihdoin rinnalle. Kyllä siinä unohtui tuo kamala lähemmäs 18 tuntia kestänyt synnytyskokemus, kun oman lapsen sai ensi kertaa syliinsä. Siinä se pieni nyytti nyt tuhisi ja aukoi silmiään tutustuakseen mahan ulkopuolelta paljastuneeseen elämään. ❤  Uskomatonta, että niin pienessä hetkessä voi elämä muuttua niin paljon. Nyt hän oli siinä ja teki meistä äidin ja isän. 
Neljän aikaan aamuyöstä mut kärrättiin Mea kainalossa osastolle ja Mikko joutui tässä kohtaa lähtemään kotiin, sillä yhden hengen huoneita ei ollut vapaana. Osastolla oleminen oli mulle melko rankka kokemus, sillä olin kaksi päivää täysin vuoteen vanki. Mun hemoglobiini laski alle 70 verenmenetyksen takia enkä saanut nousta sängystä. Onneksi Mikko hoiti hienosti Meaa ja opetteli kaikki vaipanvaihdosta kylvettämiseen. Mulle jäi synnytyksestä jonkinlainen trauma jonka kävin myöhemmin läpi synnytystä hoitaneen lääkärin kanssa. Hän kertoi, ettei tuossa tilanteessa anneta normaalisti edes yrittää ponnistamista, vaan siirrytään suoraan sektioon, etenkin kun kyseessä oli ensisynnyttäjä. Toinen, millä mun oloa olisi voitu helpottaa, olisi ollut imukupin kokeilu jo aiemmin ja jos se ei olisi toiminut, olisi sektiopäätös voitu siinäkin tapauksessa tehdä aiemmin. Sitä, miksi mun "annettiin kärsiä" niin kauan ennen mitään päätöksiä, hän ei osannut tietenkään selittää, koska tuli itse vuoroon vasta myöhään illalla/yöllä. Kovin pahoillaan hän oli. Tuon kokemuksen jäjiltä olin jotenkin aika rikki ja suorastaan ketutti, etten voinut osastolla edes tehdä mitään itse kun hemoglobiini oli niin alhainen. Perhehuoneeseen ei päästy, sillä mun vointi ei ollut sinne riittävän hyvä. Henkilökunta kuitenkin huomasi, miten rikki ja mieli maassa olin aina Mikon kotiin lähtiessä, joten saatiin kahdeksi viimeiseksi yöksi tavallinen yhden hengen huone, jonne Mikolle tuotiin oma sänky. En tiedä, miten olisin henkisesti pärjännyt ilman Mikkoa, eli oon kyllä todella kiitollinen, että henkilökunta ehdotti tällaista kompromissia. 
Olin aina ajatellut ensimmäisen synnytykseni aivan erilaiseksi kokemukseksi. Nyt kaikki meni kuitenkin miten meni ja tiedänpähän, että turha on etukäteen mitään suunnitella. Olin esimerkiksi ajatellut, että pärjään yhdellä epiduraalilla, mutta papereissani lukee epiduraalipuudutus (x7), spinaalipuudutus, pudendaalipuudutus ja ilokaasu. Toki tuohon määrään vaikutti synnytyksen pitkä kesto ja ponnistuskielto.

Synnytys pähkinänkuoressa:
  • Synnytin raskausviikolla 41+3 eli 10 päivää yli lasketunajan. 
  • Synnytyksen kesto: 17h 45min (1 vaihe: 16h 5min, 2 vaihe: 1h 20min, 3 vaihe: 20min)
  • Mea syntyi 28.7.2017 klo: 23:55 (kätilöhän lupasi, että lapsi syntyy keinolla millä hyvänsä vielä sen vuorokauden aikana!) mitoin 3870g ja 50cm. ❤
Mahdollisen seuraavan lapsen haluan syntyvän suoraan suunnitellulla sektiolla ja mulla on kuulemma tämän raskauden ja synnytyksen perusteella oikeus vaatia tarkkaa seurantaa raskauden ajalta, jotta seuraavassa synnytyksessä ei tule samanlaista "lapsi ei olekkaan laskeutunut" -ylläriä. Raskausaikana ja pitkään synnytyksen jälkeen olin aivain varma että ei enää koskaan, mutta ehkä kuitenkin vielä joskus...



Kuka jaksoi lukea tänne asti? 
Enni

Instagram & Snapchat: enniheidi
Facebook: KLIK!

VOIHAN VAIHE!

(julkaistu 18.10.2017)
Jokainen äiti on varmaan kuullut lohduttavat sanat: se on vain vaihe. Kyllähän miekin ahkerasti jo ennen synnytystä lueskelin millaisia vaiheita vauva käy ensimmäisen vuoden aikana kehityksessään läpi mutta enpä olisi koskaan arvannut, että ne todellakin näyttäytyvät näin vahvoina tällaisissa mittakaavoissa! Jokainen lapsi on tietenkin yksilö ja niinpä oonkin jokaisen uuden vaiheen lähestyessä tuudittautunut ajatukseen että jospa meillä ei tule tämä ja tämä vaihe tekemään niin konkreettisia muutoksia arkeen. EIPÄ.
Vaihe, hulinat, tiheän imun kausi... mitä näitä nyt on! Vois helposti ajatella, että ne on vaan hienoja käsitteitä eikä niin paikkaansa pitäviä, mutta kyllä meidän Mepsu on ainakin pitänyt huolen siitä, että jokainen vaihe käydään tarkkaan läpi niin, että äiti ja isikin sitten muistavat että sellaisia "vaiheita vain" se vauvavuosi oli. 
Sanotaan, että vaiheet menee kuukausittain. Aloinpa sitten ensimmäisen kuukauden aikana vielä enemmän tutkia näitä vaiheita. Ehkä noin neljännen kuukauden kohdalla oli jo pakko lopettaa koska mut valtasi lievä "liikaa informaatiota" -tunne. Jokaisen vaiheen lopuksi nimittäin luki: vauva saattaa olla aiempaa itkuisempi TAI/JA vauva nukkuu aiempaa vähemmän ja huonommin. NOOOOOOOOOOOU, älä pliis kerro enempää! Eletään vaan päivä kerrallaan ja katotaan miten meille vaiheet näyttäytyy. Ja niin me on sitten mentykin sillä "tieto lisää tuskaa" sanon minä. 
Nyt meille on selkeästi kuitenkin rantautumassa kolmen kuukauden hulinat, mutta ei huolta: se on vain vaihe. Meillä tämä vaihe näyttäytyy niin kuin ilmeisesti monilla muillakin: yöunet, minne hävisitte? Mea on alusta saakka nukkunut melko hyvin. Hän saattaa nukkua kellon ympäri yhdellä tai kahdella syötöllä. Nyt yöunille meno on yhtä tahtojen taistelua ja yliväsymyksessä kiukkuamista. Ihan säälittää katsoa toista kun väsy painaa silmiä kiinni mutta mieli jaksaa taistella unta vastaan ja itkuhan siitä sopasta syntyy. Tämän lisäksi Mea herää öisin joko syömään tai muuten vaan ölisemään 3-4 kertaa ja entiseen verrattuna se on paljon. Ennen nukahtaminen tissittelyn jälkeen onnistui hyvin, nykyään jalat ja kädet vispaavat siihen malliin ettei kukaan voi sellaisessa sirkuksessa unta saada: ei tytär eikä äiti, iskältä kyllä unenlahjat löytyy tässäkin tilanteessa. Myöhään nukahtamisen ja yöllisten valvomisien lisäksi Mea on myös aikaistanut aamuherätyksiä. Summa summarum: äitiä vähän väsyttää. Mutta ei huolta, se on vain vaihe (onko?).

Mutta onhan näissä vaiheissa silti tietenkin enemmän positiivista kuin negatiivista. Mea on oppinut tarttumaan leluihin, löytänyt omat kätensä ja juttelee meidän kanssa pidempiä juttutuokioita. Hän on iloisempi ja nauraa joka päivä enemmän. Jaloista löytyy sen verran vauhtia, että varmaan kohta kiepsahdetaan selältä mahalleen! On ihana seurata tuon pienen, käsittämättömän rakkaan ihmisen kehittymistä joka päivä. ❤


Vaiheita tulee ja menee. Milloin kehittyy aistit milloin motoriset taidot. Kyllähän ne saavat pienen ihmisen hämilleen. Välillä nukutaan enemmän, välillä vähemmän. Välillä äitiä väsyttää enemmän, välillä vähemmän. Välillä tuntuu ettei edes miljoona kuppia kahvia riitä, etenkään kylmänä juotuna. Mutta kyllä se siitä, ne on vain vaiheita - ja niitä kuuluukin olla ❤

Enni
Instagram & Snapchat: enniheidi
Facebook: KLIK! 

MEA 2KK

(julkaistu 12.10.2017)

Noniin, 2kk postaus HIEMAN jälkijunassa mutta vauva-arki.. tiedättehän? Ei sitä vaan aina ehdi silloin kun oli tarkoitus ja tähän soppaan kun vielä yhdistetään mamma-aivot niin unohtuukin, että mistäs sitä pitikään seuraavaksi kirjoitella? Ootte varmaan kuulleet tän LIIAN monta kertaa mutta: parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Mea täytti tosiaan 28.syyskuuta jo KAKSI KUUKAUTTA. En ymmärrä, miten tää aika meneekin näin nopeasti? Tuntuu, että ihan vastahan olin synnärillä ihmettelemässä millainen pieni pallero mun mahasta olikaan tähän maailmaan saapunut. ❤ Oon ottanut tavaksi ottaa Measta joka kuukausi vuoden ikään saakka saman tyyppiset kuvat, niin jää sitten kivaksi muistoksi vauvavuodesta ja Mean kehityksestä ja kasvusta. Ajatuksissa on teettää kuvista ihan konkreettinen kuvakirja jota voidaan sitten myöhemmin yhdessä ihmetellä! Tavaksi taitaa tulla myös kirjoitella (myöhässä...) aina kuukausipostaus tänne blogiin! Onhan sitä kiva sitten täältäkin lueskella, mitä kaikkea on milloinkin tullut pohdittua. :)

MEIDÄN KAKSI KUUKAUTTA VANHA MEA...


...Ei nähtävästi mahdu enää kuvausalustalleen
...Osaa nauraa ääneen
...Oppi juuri tarttumaan leluihin


...Hymyilee joka aamu herättyään leveästi
...Vastaa hymyyn hymyllä ja jokeltelulla
...Tykkää makoilla maassa lelujaan katsellen
...Viihtyy sylissä parhaiten jos kasvot on "menosuuntaan" koska haluaa tietää ja tutkia mitä ympärillä tapahtuu


...Nukkuu yöt hyvin äidin ja isin vieressä
...Tykkää ihastella itseään peilistä
...Hoksasi juuri, että sitterin leluja voi heilutella itse 


...Ei ilmeisesti pidä päiväunia tärkeinä, sillä nukkuu vain jos pohjalla on PITKÄ kävelylenkki
...On kova heiluttelemaan käsiään ja jalkojaan muttei vielä kuitenkaan saa riittävästi vauhtia mahalleen kääntyäkseen
...Tykkää änkeä molemmat nyrkit suuhun ja hermostuu jos ne eivät sinne yhtä aikaa mahdu :D
...Osaa kannatella päätään hienosti sylissä ja mahallaan
...On äidille ja isille maailman rakkain ❤
Sellainen on meidän pikkuinen Mea Anna Evelia ❤
Enni
Instagram & Snapchat: enniheidi
Facebook: KLIK!

BABY'S ONLY: PEHMOINEN ARJEN APULAINEN

(julkaistu 5.10.2017)

Me ollaan aina liikuttu paljon autolla. Kun muutettiin Turkuun niin ajateltiin, että tullaan liikkumaan enemmän julkisilla ja myytiin mun auto, mutta eipä siinä kauaa mennyt kun todettiin, ettei me ilman autoa osata olla. Meille autolla liikkuminen on vaan luontaisinta ja helpointa. Etenkin täällä Joensuussa jossa julkinen liikenne ei oo tietenkään ihan yhtä kattavaa kun pääkaupunkiseudulla. Meille oli siis tietenkin myös tärkeää, että Mean on mahdollisimman hyvä matkustaa autossa ja Mikko tekikin turvakaukaloiden osalta tarkkaa tutkimusta ennen kuin sitten lopulta päädyttiin tuohon nykyiseen Gracon kaukaloon. Mea kyllä viihtyy kaukalossa kun rauhoittuu sinne, mutta pukeminen ja kaukaloon laittaminen on meidän neidille aika "en tykkää" -osastoa. Autossa tyttö kuitenkin usein nukahtaa ja saattaisi nukkua pidemmätkin päikkärit tuossa kaukalossa vielä automatkan päätyttyäkin! No, tykkäsi Mea tai ei, niin tukevasti hänet on kaukaloon vöineen kaikkineen aseteltava, mutta pukemisrumbaan saatiin apua tästä seuraavasta PikkuVaniljalta yhteistyössä saadusta huippukeksinnöstä:


Baby's only, kaukalopussi, lämpöpussi, pikkuvaniljaKaukalo/lämpöpussin idea on siis se, että sen avulla säästytään paksujen syys- ja talvivaatteiden pukemiselta, sillä sen sisälle riittää ainoastaan sisävaatteet, lapaset ja hattu. Pussista saa tuon peitto-osan kahdessa osassa auki, eli se on helppo ottaa kokonaan pois tai jättää esimerkiksi pelkästään jaloille. Me ollaan käytetty pussia nyt niin, että ylempi osa on auki ja jalat lämpimässä - sekä tietysti tarvittaessa (kun auto ei vielä ole lämmin) laitettu peitto kokonaan kiinni. Mea on viihtynyt lämpimässä ja pehmoisessa pussissaan oikein hyvin! 
Baby's only, kaukalopussi, lämpöpussi, pikkuvanilja
Baby's only, kaukalopussi, lämpöpussi, pikkuvanilja

Hyvä esimerkki tämän pussin käytännöllisyydestä on esimerkiksi meidän äkillinen lääkärireissu viime tiistaina. Mea on tosiaan ollut melko räkäinen ja välillä kieltäytynyt myös syömästä. Ajattelin, että nyt ei enää ole kysymys perus rintaraivareista vaan tyttö ei suostu nenän tukkoisuuden takia kunnolla syömään. Niinpä lähdettiin vielä tiistai-iltana lääkäriin. Soitin yksityiselle terveysasemalle vähän ennen puoli seiskaa ja saatiin aika heti seiskaksi. Heti ensimmäisenä tuli pieni paniikki, että miten kummassa  me keretään kun aikaa on vain puoli tuntia ja tyttö pitäisi vielä itkuisena ja väsyneenä saada puettua... Sittenpä muistin, että oltiin jo laitettu tuo pussi paikoilleen kaukaloon ja päästiinkin todella nopeasti lähtemään välttyen samalla pukemiskiukulta. Hattu päähän, lapaset käteen, Mea kaukaloon, pussukkaa kiinni ja menoksi! Ja olipa lääkärissäkin helppoa, kun ei tarvinnut riisua ja pukea Meaa ulkovaatteista kertaakaan. Niin ja lääkärissä oli kaikki hyvin! Mea on todella tukkoinen, mutta keuhkot, korvat, nenä ja kurkku olivat muuten kunnossa, HUH ❤
tuttinauha, pikkuvanilja, baby wallabyKaukalopussin lisäksi PikkuVanilja lähetti mulle ihanan tyylikkään Baby Wallaby:n tuttinauhan*, jota olinkin itseasiassa pidemmän aikaa jo ihastellut. Meillä tuttinauhoille on todellakin käyttöä, koska Mea tykkää välillä pistää tuttien kanssa ihan leikiksi ja "pulautella" tuttia suusta oikein jekkuillakseen, heh!
Onko teillä kokemusta tuosta kaukalopussista? Innolla odotan, että se pääsee ihan kunnolla käyttöön kun ilmat tästä vielä vähän viilenevät eikä pussissa tule liian kuuma kun sitä pitää kokonaan kiinni. Kyllä mulla ainakin nyt on sellainen fiilis, että tämä sekä helpottaa että nopeuttaa meidän reissuja! :)
Ihanaa syksyistä torstaita just sulle,
Enni
Instagram & Snapchat: enniheidi
Facebook: KLIK!

*Tuotteet saatu blogin kautta

UUTTA KOTONA

(julkaistu 27.9.2017)

Sisustus on kyllä asia, mikä ei ole koskaan valmis. Yhtenä hetkenä tietyt jutut miellyttävät silmää, toisena toiset. Kun aikoinaan muutin pois kotoa, keräsin itselleni keittiöön Pentikin kokki -sarjan purnukoita. Nyt oli kuitenkin niiden aika väistyä, sillä värimaailmaltaan nuo purkit eivät enää mielestäni meille sopineet. Halusin tilalle jotain yksinkertaisempaa ja ei-niin-maalaisromanttista. Niinpä hankin meidän keittiöön yksinkertaiset lasipurkit kaurahiutaleille, pastalle, sokerille ja suolalle. Kahvin halusin kuitenkin jollain lailla piiloon ja sille löytyikin kiva juuri sille tarkoitettu musta purkki! Entiset Pentikin purnukat näette esimerkiksi tästä postauksesta ja uudet lasiset alla olevista kuvista:

kitchen, home, sisustus, keittiö, vaalea keittiö

Kyllä uskaltaisin väittää, että nuo uudet istuvat nykyisen kotimme tyyliin paljon paremmin. Mitä te olette mieltä? :) 
Olohuoneen sisustuksen kanssa mulla on pieni tai ehkä vähän suurempikin kriisi. Haluaisin meille ensinnäkin uudet sohvat ja mahdollisesti jonkinlaisen kiikun tai nojatuolin. Mattohan meillä lähti jo vaihtoon, koska se aivan ihana ja kaunis mustavalkoinen ei vain väreiltään eikä etenkään materiaaliltaan sopinut koiratalouteen. Nykyään meillä on sitten harmaa/valkoinen matto, täytyykin kuvata se tänne tuota pikaa! En yhtään muistanut ottaa siitä kuvia tähän postaukseen... No mutta, nyt kun aika ei ehkä ole otollisin sohvien uusimiseen tai uusien isojen kalusteiden hankkimiseen, voi olohuonetta piristää aina vaihtelemalla kasveja ja koriste-esineitä sekä niiden paikkoja. Nyt uusia juttuja olohuoneessa on tuo ihana valkoinen orkidea ja eteisestä olohuoneeseen oikeastaan vahingossa siirtynyt paperipussi, joka toisaalta näyttää tyhjänä todella typerälle ja toisaalta aika kivalle. En oo vielä varma kumpaan suuntaan kallistun enemmän. Tuolle orkidealle täytyisi kuitenkin hankkia jonkinlainen ruukku, mutta jos oikein ymmärsin niin sen täytyisi olla läpinäkyvä, jotta juuret saavat valoa.. Oisko teillä ideoita tai vinkkejä, millainen ruukku olisi nätti mutta käytännöllinen?

sisustus, olohuone, livingroom, vaalea olohuone
sisustus, olohuone, livingroom, vaalea olohuone, orkidea, viherkasvit
sisustus, olohuone, livingroom, vaalea olohuone, orkidea, viherkasvitKun tässä kotona äitiyslomalla ehtii tuijotella vähän liikaakin ympärilleen, keksii jatkuvasti jotain mitä voisi muuttaa tai uudistaa. Ostoslista on loputon, mutta toisaalta en halua tehdä mitään hutiostoksia. Pikkuhiljaa hyvä tulee, mutta niinkuin jo totesinkin: tuskin koskaan täysin valmista.
Ihanaa loppuviikkoa just sulle ❤
Enni 

NIMI PIENELLE PRINSESSALLE

(julkaistu 23.9.2017)

Meidän pienen prinsessan ristiäisiä vietettiin 9. syyskuuta, eli  pari viikkoa sitten. Me haluttiin pitää ristiäiset mahdollisimman nopeasti, että päästään käyttämään nimeä "julkisesti". Oli nimittäin aika hankala edes tuon n. kuuden viikon verran pitää nimi salassa - eikä se sitten salassa ihan kaikilta loppupeleissä pysynytkään! Esimerkiksi mun vanhemmille päätettiin kertoa etunimi, koska nähdään kuitenkin paljon ja haluttiin että jos nimi tulee ilmi niin se tulee tarkoituksella eikä vahingossa lipsauttamalla. Ovelasti myös kaikki neljä kummia tarvitsivat nimen lahjaa varten, haha! No mutta, suurimmalle osalle vieraista nimi tuli kuitenkin yllätyksenä. :) 
Järjestettiin ristiäiset meillä kotona, nyt kun kerran tilaa riitti. Ristiäiskakkua ja karjalanpiirakoita lukuunottamatta kaikki tarjoilut tehtiin yhdessä sukulaisten kanssa. Iso kiitos siis etenkin molemmille mummoille siivous- ja leipomisavusta! Ilman apujoukkoja olis kyllä nämä juhlat jääneet järjestämättä, sillä Mikko oli illat töissä ja mie toki ihan kiinni tuossa pikkuisessa. Onneksi juhlat saatiin kuitenkin pidettyä. Haluttiin pitää ristiäiset mahdollisimman pieninä, eli kutsuttiin vain lähisuku paikalle. Juhlat menivät kaiken kaikkiaan tosi kivasti ja tyttökin oli koko juhlan ajan hymyilevä oma itsensä, vaikka välillä kärsitään vieläkin aikamoisista masuvaivoista. Hän kiersi koko juhlan ajan sylistä syliin väläytellen hymyjä kaikille vieraille ❤.
Tässä teille kuvapläjäys juhlista ja loppuun tietenkin pienen prinsessan nimi:



Kiitos vielä kaikille ristiäisiin osallistuneille ikimuistoisesta päivästä ❤
Millaisia ajatuksia teille heräsi nimestä? Osasiko joku kenties aavistaa minkä tyylinen nimi tytölle tulee?
Seuraava postaus olisikin sitten vuorostaan taas sisustusjuttuja. Kuvat ovat jo valmiina, kirjoittelen taas mahdollisimman pian!
Enni
Instagram & Snapchat: enniheidi
Facebook: KLIK!

TUNNELMAA PIMENEVIIN SYYSILTOIHIN

(julkaistu 14.9.2017)
Syksy on todellakin saapunut. Tuntuu, että kesä meni tuota pikkuista odotellessa todella nopeasti ja eipä noista aurinkoisen lämpimistä kesäpäivistäkään juuri tietoa ollut. Jotenkin silti vasta nyt alan tajuta, että syksy on täällä. Eilen lenkillä ollessamme todettiin Mikon kanssa, että kyllähän noita lenkkipolkuja jo tosiaan koristaa keltaiset lehdet ja vihreys alkaa pikkuhiljaa vaihtua ruskan väreihin. Toisaalta mua ei kyllä haittaa, syksy on ihanaa ja kaunista aikaa. On ihanaa pukeutua neuleisiin, käpertyä viltin alle iltaisin ja alkaa kaivaa erilaisia kynttilöitä ja lyhtyjä jälleen esille laatikoista. Meidän sisustustyyli on aikalailla "ympärivuotinen" mutta kesäksi laitan aina suurimman osan kynttilöistä ja lyhdyistä piiloon odottelemaan pimeneviä iltoja. Nyt olen pikkuhiljaa etsinyt muuttolaatikoista taas kynttilät ja lyhdyt esille. Tähän mennessä uudet paikkansa ovat löytäneet vasta Iittalan Kivi -tuikut ja uusi Pentikin lyhty* , mutta eiköhän tänne vielä muutama kynttilä sinne tänne eksy! 


Tämä uusi Pentikin lyhty löytyi tänään Joensuun Sokokselta. Oon pidemmän aikaa etsinyt hieman isomaa lyhtyä sisäkäyttöön ja tämä sattui olemaan juuri sen kokoinen kun olin ajatellutkin. Jäin kuitenkin miettimään, kaipaisiko se kaverikseen vielä toisen - pienemmän tai isomman - lyhdyn? Täytyy ehkä jatkaa etsintöjä, onhan tässä näitä pimeneviä iltoja tiedossa vielä pitkän aikaa! 

Pentik, sisustus, lyhty
Pentik, sisustus, lyhty

Sokoksella vietetään ensi viikolla (18.9-24.9) Kodin Viikkoa. Viikon ajan Kodin osastolla on erilaisia tarjouksia ja etuja huippumerkeistä, esimerkiksi juuri Pentikistä. Tuotemerkit on jaoiteltu seuraavasti:
Maanantai: Familion -20%
Tiistai: CoinCasa -20%
Keskiviikko: Pentik -20% 
Torstai: Finlayson .20%
Perjantai: Nicholas Vahe + House Doctor -20%
Lauantai: Iittala -20%
Sunnuntai: Marimekko -20%
Sokokselta löytyy paljon aivan ihania sisustusesineitä ja -tarvikkeita, joten nuo edut kannattaa ehdottomasti oman lempimerkin osalta hyödyntää! Edun saa normaalihintaisista tuotteista S-etukorttia näyttämällä. Itseäni noista eniten kiinnostaa Pentik, Iittala ja Nicholas Vahe. Löytyykö noista teille jotain kiinnostavaa tuotemerkkiä?
Olipa jotenkin erityisen kivaa kirjoitella pitkästä aikaa sisustusjuttuja! Eiköhän tähänkin aiheeseen päästä taas pikkuhiljaa kiinni. :) Kivaa pian alkavaa viikonloppua just sulle ❤

Enni

*Lyhty saatu yhteistyössä Sokoksen kanssa. 

KUULUMISIA VAUVAKUPLASTA



(julkaistu 11.9.2017)

Aika menee niin nopeeta. Musta tuntuu, että vasta ihan hetki sitten tuo pieni nykerö syntyi ja nyt hän on jo muutaman päivän yli KUUDEN VIIKON ikäinen. Nämä kuvat on otettu osa noin. parin viikon iässä ja osa yhden kuukauden iässä. Näiden kuvien ohella kerron teille vähän mitä meille kuuluu.


Meidän arki on sujunut tasaisen mukavasti. Toki on päiviä jotka tuntuvat raskailta ja päiviä jolloin tytöstä lähtee enemmän ääntä kun kukaan osaisi kuvitellakaan, mutta pääsääntöisesti meillä menee kivasti. Meidän neiti on välillä oikea sylitakiainen ja tokihan äidin ja isän syli on aina häntä varten vapaana. ❤ Päivisin pikkuinen jaksaa olla jo melko paljon hereillä ja jutustelee selkeästi meidän kanssa. Joskus jutteluseuraksi kelpaa kyllä meitä vanhempia paremmin kaikki isot ja värikkäät kuvat, erityisesti se neuvolasta saatava punakeltainen hymynaama. SE ON POP. Sille jutellaan, hymyillään ja heilutellaan jokaisen vaipavaihdon yhteydessä. 


Painoa oltiin viime neuvolassa kerrytetty jo 4630g ja pituutta 53cm. Syntyessään tyttö painoi 3870g ja oli 50cm pitkä. Kaikki sanoo pikkutirppaa todella nopeasti kehittyneeksi ja jänteväksi tytöksi, joka ikäisekseen seuraa katseellaankin todella tarkasti. Kehuja saatiin sekä neuvolasta että lääkäriltä. :) Jotkut uskoo siihen, että yliaikaiset lapset kehittyisivät nopeammin mutta en tiedä mihin itse uskon ja mihin en. Onhan se silti mukavaa, että meidän tirppa kehittyy nopeasti ja oppii kokoajan paljon uutta! Ja sen kyllä välillä huomaa, että kiire olisi kehittyä. Mieluummin oltaisiin hereillä ja ihmeteltäisiin kaikenlaista kun nukuttaisiin päiväunia... Sitten illasta ollaankin jo ihan yliväsyneitä kaikesta päivän touhuamisesta ja uuden opettelusta - ja sekös se purkautuu sitten tietenkin mitenkäs muutenkaan kun kiukkuisuutena. Onneksi me kuitenkin vielä pääsääntöisesti nukutaan päikkyjä, eikä aina vaan ihmetellä maailmaa! 


Meillä jokellellaan, jutellaan, hymyillään ja nauretaan jo vähän ääneenkin - ainakin yritetään. Silmät vilisee ja pää kääntyilee. On ihana kun tuon pienen kanssa voi jo "jutella" ja hän tarkasti seuraa ja "vastaa". Neiti viihtyy myös yhä pidempiä aikoja leikkimatolla leluilleen hymyillen ja jutellen. Ja kyllähän meillä jo käännytään selältä kyljelle ja takaisin (ei nyt monia kertoja mutta silti) ja päätään tyttö jaksaa pitää pitkiäkin aikoja pystyssä mahallaan ollessaan. Muutaman kerran on nostanut itsensä jo kyynärvarsien varaan!  Kyllä me Mikon kanssa on vitsailtu, että pulassa ollaan kun tämä päättää nelikuisena lähteä kävelemään, hahah! 

Niin ja tulihan tässä jo täytettyä tosiaan yhden kuukauden verran ja enää parisen viikkoa kun voidaan kaivaa kuvausrekvisiitaksi "Minä olen 2 kuukautta vanha" -kyltti! 
Ristiäiset pidettiin nyt viime lauantaina ja monet varmaan ovat jo nähneet nimen snapchatista tai instagramista. Jos joku kuitenkin lukeekin vaikka vaan blogia, niin en paljasta nimeä vielä täällä vaan kerron sen sitten ristiäispostauksessa. Yritän saada sen valmiiksi piakkoin. 
Enni

"ÄITI ON VÄHÄN VÄSYNYT" - VINKIT VÄSYNEEN IHON HOITOON

perjantai 8. joulukuuta 2017

(julkaistu 25.8.2017)

Vaikka äitiys on aivan ihanaa enkä vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois, on myönnettävä, että väsymys alkaa näkyä kasvoilta. Ja onhan se ihan ymmärrettävää, kun oma rytmi muuttuu aivan täysin. En oo oikeastaan koskaan ollut aamuihminen, mitä nyt raskauden aikana heräsin usein aikaisin, koska kivut ja kolotukset eivät antaneet enää nukkua pidempään. Normaalisti vetäisin kuitenkin sikeitä vapaapäivinä lähemmäs yhtätoista. Ja tää johtuu toki siitä, että oon ennemmin iltaihminen - valvon myöhään ja nukun pitkään. Nyt kuitenkin oletettavasti aamut alkaa tuon pikkuneidin myötä paaaaljon aikaisemmin. Joskus aletaan ölistä ja ihmetellä viideltä, joskus makoillaan kasiin saakka. Kerran ollaan taidettu nousta pätkinäisten unien jälkeen yhdeltätoista, mutta sitä ennen toki herätty useamman kerran syömään, vaipan vaihtoon ja jutusteluun. Nyt kun tyttö on pian kuukauden vanha, alan pikkuhiljaa tottua uuteen rytmiin ja yösyöttöihin. Vaikka edelleen yösyötöt menee hieman töttöröö -meiningeissä sillä en halua antaa itseni nukahtaa imetyksen aikana niinkuin jotkut tekee. Imetänkin siksi istueltaan ja Mikko aina nauraa mulle kun mun pää notkahtelee väsymyksestä puolelta toiselle, hah! 
Vaikka kroppa alkaa pikkuhiljaa ottaa uutta rytmiä omakseen niin kyllä mun kasvoista väistämättä paistaa väsymyksen merkit. Lisäksi mun täytyy ja hävettää myöntää että joinain iltoina kasvot jää pesemättä (vaikka en kotona meikkaa niin haluan silti pestä kasvot joka ilta ja aamu kunnon puhdistusaineilla) kun pitkän päivän jälkeen haluan vain kaatua sänkyyn samaan aikaan kun tyttö nukahtaa ensimmäiselle yöunipätkälleen. Ja kyllä mun ihosta huomaa, että se on alkanut jälleen kerätä epäpuhtauksia ja menettänyt kimmoisuuttaan. Isoja silmäpussejakaan ei valitettavasti voi kokonaan peittää, mutta muuten kasvojen ihoa voi monin keinoin ainakin yrittää pitää eloisana ja raikkaana. 


Sairaalassa muutaman päivän vietettyäni olin aivan kuolleen näköinen. Kaipasin jotain raikastusta koko kropalle mutta etenkin kasvoille. Olin suuren verenmenetyksen takia edelleen lakananvalkoinen ja muutenkin tuntui että iho on täynnä epäpuhtauksia. Sain hieman ennen laskettua MayBeautyltä kokeiluun pore mask -kasvonaamioita ja päätinkin heti kokeilla niitä! Pore mask lupaa mm. imeä iholta talia ja rasvaa, puhdistaa ihohuokosia, sulkea ne ja tehdä niistä pienempiä. Kasvonaamiota käytetään samalla lailla kun oikeastaan kaikkia naamioita: tuote levitetään iholle, annetaan vaikuttaa 15-30min ja huuhdotaan lämpimällä vedellä pois. Mun rehellinen mielipide on, että tykkäsin tästä tuotteesta aiemmin testaamaani face maskia enemmän. Pore mask jätti iholle raikkaamman tunteen eikä kiristänyt vaikutuksen aikana samalla lailla kuin face mask, joka sekin kyllä toimi ja poisti epäpuhtauksia! Tuote oli muutenkin helppo levittää ja huuhtoutui myös pois kasvoilta kevyellä pesulla. Peukku tälle siis!


Voitin myös jokin aika sitten instagram -arvonnassa ison paketin Herbinan tuotteita ja nekin ovat päässeet kovaan käyttöön! Erityisesti oon tykästynyt näihin Energy Boost -tuotteisiin. Pesen kasvot joka ilta (siis yritän..) puhdistusgeelillä ja kuorin kasvot pari kertaa viikossa. Tämä kombo yhdistettynä kasvonaamioon on pitänyt mun kasvojen ihon edes jollain lailla kunnossa väsymyksen merkeistä huolimatta! :) 


Pore Maskin ja Maybeautyn osalta mulla olisi teille taas -30% alennuskoodi, ja pääsette hyödyntämään sen tästä: 
KLIK!  Alennuskoodi käy kaikkiin Maybeautyn tuotteisiin! En hyödy klikkauksista, joten käykäähän rohkeasti katsomassa mitä tuotteita Maybeautylla on tarjota :)
Olen aloitellut synnytyskertomuksen luonnostelua... kyllä mie sen teille vielä kirjoittelen! Se vaan voi viedä vielä hetken. :) Nyt siirryn sohvalle sillä meidä pikkuprinsessalla taitaa olla nälkä. ❤
Enni 

HÄN ON TÄÄLLÄ

(julkaistu 17.8.2017)

.. ja hän on maailman suloisin ja rakkain, tempperamenttinen ja aika lujatahtoinen tytön tyllerö. ❤ 
Huomenna tulee tasan kolme viikkoa siitä, kun pitkän ja melko raskaan synnytyksen päätteeksi tuo pieni ihme tulla tupsahti tähän maailmaan. Kolme viikkoa on mennyt hujauksessa pieneen neitiin tutustuessa ja uusia asioita hänen kanssaan opetellessa. Siksi en juuri tännekään ole joutanut kirjoitella, ymmärrätte varmaan! Hän on vienyt kaiken ajan ja kaiken meidän ajan ansainnutkin ❤
Kirjoittelen teille jonkinlaista synnytyskertomusta myöhemmin. Kokemus oli sen verran rankka, etten ole ihan heti valmis siihen edes kirjoittamisen muodossa palaamaan, vaikka toisaalta kirjoittaminen voisi henkisen palautumisen prosessissa auttaakkin. No, kirjoittelen heti kun se tuntuu hyvältä, toivottavasti jaksatte odottaa. :)

Niin kuin jo sanoinkin, osaa tämä meidän pikkuinen tuuhetukkainen peikkotyttö näyttää jo oman tahtonsa! Ja siltä musta vaikutti jo raskausaikana. Hän liikkui mahassa silloin kun häntä itseään huvitti, ei varmasti silloin kun yritti hieman tökkiä ja herätellä. Ja päättihän hän jättää yksiönsäkin vasta kymmenen päivää lasketun ajan jälkeen. Sen verran oli kuitenkin äidin puolella, että käynnistys/kontrollipäivän aamuna synnytys käynnistyi kuin käynnistyikin itsestään, enkä joutunut pelättyyn lääkkeelliseen käynnistykseen. Mutta hyvä se on olla oma tahto ja tempperamenttia - sitä löytyy vanhemmiltakin niin oletettavasti myös tyttäreltä! Jonkun verran ollaan jouduttu kärsimään myös masuvaivoista näin alkuun ja voin kertoa että kyllä sydäntä riistää kun pieni huutaa täyttä kurkkua ja vanhempana olet jo kaikkesi yrittänyt että toista helpottaisi. Nyt kävimme kolme kertaa vyöhyketerapiassa ja uskallan ennakkoluuloiltani myöntää ja väittää, että kyllä se auttoi! Nyt meillä ollaan masuvaivojen kanssa jo hieman voiton puolella ainakin tähän hetkeen. Tuleehan niitä varmasti vielä, mutta onneksi saatiin tästä alkutaipaleelta ne edes vähän hellittämään. 

Siinäpä meidän pikakuulumiset tältä erää! Paljon on opeteltavaa ja ihmeteltävää - niin meillä kuin pikkuisellakin. Mutta yhdessä opetellaan ja opitaan ❤ Ristiäiset pidetään 9. syyskuuta enkä malta odottaa, että päästään muidenkin kuullen kutsumaan tyttöä ihan omalla nimellään! 


Sain yhteistyön merkeissä BabyBOOM:lta ennen tytön syntymää tuon suloisen rusettipipon ja ihanat kuukausikortit! Eipä mene kauaa kunnes päästään kuvailemaan tuon ensimmäisen kuukausikortin kanssa - siis enää viikko ja tyttö täyttää kuukauden? Miten aika oikeasti rientää! Suloinen pipo on valitettavasti vielä liian iso, mutta toivottavasti saadaan se käyttöön mahdollisimman pian. ❤
Onko BabyBOOM sulle ennestään tuttu? Jos ei, niin kannattaa pikapikaa käydä tutustumassa heidän ihanaan instagram -tiliinsä ja sitä kautta heidän tuotteisiinsa. Löydät heidät IG:stä nimimerkillä babyboomfinland. He tekevät pääasiassa päähineitä ja asusteita, mutta voit tilata heiltä esimerkiksi myös juurikin nuo söpöt kuukausikortit. Pipoissa, turbaaneissa ja rusettipannoissa voi valita kuosin monien ihanien kankaiden väliltä! Tämä pipo ei varmasti jää meillä viimeiseksi heidän tekemäkseen tuotteeksi! 
Vielä lyhyesti BabyBOOM:sta: BabyBOOMin takana toimivat äiti ja tytär joita yhdistää rakkaus käsitöihin ja kaikkeen kauniiseen. Ensin asusteita tehtiin vain vasta syntyneelle tyttärelle/tyttären tyttärelle, mutta pikkuhiljaa projekti laajeni isommaksi ja näin syntyi ns. "kolmen sukupolven minifirma" joka tuottaa nyt suloisia suomalaisia käsitöitä niitä rakastaville. Tämän "minifirman" toimisto pyörii kotona ja kaikki tuotteet tehdään ja pakataan 100% käsityönä. EIKÖ KUULOSTA IHANALTA? ❤ Käykää ihmeessä tutustumassa myös facebookissa: KLIK.

Palataan niin pian kuin mahdollista!
Enni
© Mustavalkoisen värikästä • Theme by Maira G.